Tekstit kopioitu Nurkkalan ensimmäisestä blogista, joka myöhemmin lopetti toimintansa meistä johtumattomista syistä.
Ja oikeastihan nämä tekstit pitäisi olla tässä juuri toisinpäin, eli siis vanhin on alimmaisena, uusin ylimpänä. Mutta näköjään Kuvataiteilija ei osaa laittaa niitä tähän oikeinpäin. Pahoittelen, aloittakaa alhaalta, jos ette ole näihin aiemmin tutustuneet.
Ja oikeastihan nämä tekstit pitäisi olla tässä juuri toisinpäin, eli siis vanhin on alimmaisena, uusin ylimpänä. Mutta näköjään Kuvataiteilija ei osaa laittaa niitä tähän oikeinpäin. Pahoittelen, aloittakaa alhaalta, jos ette ole näihin aiemmin tutustuneet.
---
maanantai, 22. joulukuu 2008
Kiitämme kuluneesta vuodesta!
---
keskiviikko, 17. joulukuu 2008
Vastaus löytyi.
Aphomia sociella
Heimo: Koisaperhoset - Pyralidae.
Alaheimo: Galleriinae.
Koko: 23-38mm.
Lentoaika: Touko 1/3 - elo 2/3.
Toukka: Elo - marras.
Talvehtiminen: Kotelo.
Yleisyys: Yleinen.
Linkit:
- HyönteisWiki: Aphomia sociella
- Kimmo Silvonen: Pyr. 1., sociella
- Markku Savela: Aphomia
- Ruotsin perhoset: Aphomia sociella
-Heidi
---
sunnuntai, 7. joulukuu 2008
Kummia löydöksiä.
Jos joku tietää mitä tai mikä tämä on, niin ilmoittautukoon ihmeessä!
Kuva on tulevasta eteisestämme, kylmältä puolelta, seinästä, joka on keittiötä kohden, heti oven vasemmalla puolella.
Näitä "putkiloita" on seinällä paljon, tiukasti kiinni ja siisteissä riveissä.
Ne tuntuvat pehmeältä ja ovat kahdesta viiteen senttiä pitkiä. Aivan kuin jotain koteloita. Onko tässä pesinyt joku? Kuka?
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..."
-Heidi
---
sunnuntai, 7. joulukuu 2008
Päivitystä
Sähkömies kävi tekemässä omat hommansa koskien keittiötä ja alakerran sähkötaulua.
Kuvassa olevan sähköhässäkän kohdille kuvan yläreunaan tulee uusi sulaketaulu sulassa sovussa yläkerran vesiputkien kanssa.
Putkimies kävi vääntämässä omat hommansa ja meillä toimii nyt yläkerrassa viemäri ja sinne tulee kuuma ja kylmä vesi. Se oli suuri hetki, kun sai laskea taas vettä yläkerrassa ja se meni viemäriin eikä sankoon tiskipöydän alla!
Näkymä edellisen kuvan yläreunasta ylöspäin. Vesi ja viemäri luikertavat seinän sisällä yläkertaan.
Katon sisässä menee aikamoinen käärmeenpesä noista putkista. Kuvassa putkimiehemme ahkerana työn touhussa.
Keittiön kaapiston sisään jäävät jakotukit ja kaivo. Tähän kaivoon yhdistyy seinän toisella puolella olevan lämminvesivaraajan valuma-allas ja astianpesukoneen alle tuleva valuma-allas sekä keittiön lavuaari. Jakotukeista vesi leviää keittiöön, yläkerran vessaan ja työhuoneen (nykyisen keittiön) hanalle.
Viemäri sujahtaa lattian läpi kellariin keittiön lattian alla. Kuvassa on uudella puulla ja villalla tilkittynä reikä, josta käsin kuljimme kellariin tekemään viemäritöitä.
Sama kohta uudella lämpöeristeellä täytettynä. Eristeenä käytämme käsinlevitykseen tarkoitettua Ekovilla Puru -eristettä, joka on 100% kierrätysmateriaalista valmistettua hengittävää eristettä. Se toimii kosteuden suhteen rakennusfysikaalisesti samalla tavalla kuin vanha purueriste ja näin edesauttaa talon terveenä pysymistä.
Kantaviin rakenteisiin tulevat muutokset ovat myös edenneet. Purimme Heidin veljen Antin kanssa kantavan väliseinän viimeiset rakenteet pois ja tuimme yläkerran väliaikaisesti metallisilla holvituilla paikalleen.
Tai itseasiassa ruuvasimme sitä ylöpäin muutaman millin saadaksemme uudet kantavat rakenteet paremmin paikoilleen. Talo päästeli muutamia mielenkiintoisia narahduksia kun teimme sitä ja yläkerran eteisen kaappien ovet eivät enää auenneet.
Tarkoituksena oli purkaa myös ulkoseinässä kiinni oleva 2"x4" lankku pois. Kun sahasin sitä poikki yläpäästään kävi ilmi, että siinä on melkoisen voimakas puristusjännitys. Ilmeisesti on niin, että lankku on kiinni hirsissä niin voimakkaasti, että siihen on tullut puristusjännistystä hirsirakenteiden painuessa ajan saatossa.
Pistelin poikkisahantun lankun päät kiinni seinään isoilla ruuveilla ja jätimme sen uuden kantavan tolpan taakse paikalleen. Tolpan sivut pitää sitten listoittaa niin että vanha lankku ei jää näkyviin.
Kuvassa holvituet pitämässä yläkertaa paikallaan ja palkki kohdilleen nostettuna. Kolmas holvituki oli meillä apuna palkin asennuksessa.
Palkkia tukevat tolpat ruuvattiin kiinni ulkoseinään. Ruuvit upotetaan esiporattuun reikään, joka peitetään puutapilla. Näin ruuvinkannat ei jää rumasti näkyviin. Kuvassa ruuvin reiän porausta.
Missään porakoneessa ei riittänyt teho 18 cm pitkien ruuvien vääntämiseen. Jouduin viimeistelemään homman käsityökaluilla. Tässä kuvassa näkyy hyvin uuden tolpan ja seinän väliin jäänyt vanha lankku. Sen kätkemiseen tullaan tarvitsemaan runsaasti luovuutta. Hyvät ideat ovat tervetulleita.
Holvitukien löysyttäminen oli mielenkiintoinen tapahtuma. Talo narahteli samaan malliin kuin ylöspäin ruuvatessa ja eteisen kaappien ovet rupesivat taas toimimaan.
Yläkerta on nyt kokonaan palkin varassa ja kaikki on hyvin. Voimme siis todeta kantavan rakenteen korvaamisen onnistuneen. Kuvassa holvituet on löysytetty niin, että ne on kokonaan irti katosta. Jätin ne paikalleen vielä ihan kaiken varalta, mutta otan ne pois kunhan pari päivää on kulunut ja rakenne varmasti asettunut.
Seuraavaksi rupean laittelemaan seinää tulevan sähkökaapin kohdalle ja uutta ovea siihen viereen. Tarkoituksena olisi saada alakerta lämpimäksi täksi talveksi, nyt kaikki lämpö karkaa kylmän eteisen kautta "harakoille" ja kylmentää koko taloa. Sähkömies on sovittu tulevalle viikolle laittamaan muutamia juttuja talvea vasten, jonka jälkeen pitäisi tehdä katto ja keittiö alakertaan ennenkuin sähkäri pääsee isommin jatkamaan.
Yläkerran vessakin on työn alla. Putket on sinne tehty ja purettavat rakenteet purettu.
Kuvassa vessan tuleva pöntön paikka. Uusi väliseinä tulee kuvassa näkyvän sinisen vesiputken kohdalle.
Näistä enemmän, kunhan on jotain näytettävää ja kerrottavaa.
-Kari
---
perjantai, 19. syyskuu 2008
Aleksandra.
Aleksandramme asennettiin juuri oikeaan aikaan, syksyn viiletessä kovaa vauhtia. Kari sai veljeni Antin kanssa kantaa takan palapelinä sisälle muutamaa päivää ennen asennusta. Kaikki osat eivät olleet siitä keveimmästä päästä. Pohjalaatan paino oli yksinään 105 kiloa.
Takan osia tuntui olevan tässa vaiheessa valtava määrä, koko olohuone täyttyi paloista.
Etukäteen Kari oli suurentanut takan alle jäävää betonilaattaa. Ennestään tällä kohdalla oli pyöreä laatta muistona siltä ajalta, kun nurkassa on ollut pönttöuuni. Pönttöuunin pohja oli kuitenkin huomattavasti pienempi, uusi takkamme tarvitsi lisätukea suuren massansa vuoksi.
Ensimmäisenä työpäivänä muurarit tekivät rungon .
Takka päältäpäin kuvattuna. Sisimmäisenä tulipesä, sitten välikuori ja ulkokuori.
Ensimmäisen työpäivän loputtua takka jäi kuivumaan tämän näköisenä. Päällimmäisenä rappausverkko.
Seuraavana työpäivänä takka sai hormiliitännän ja muurari ehti myös aloittaa laatoittamista.
Kolmantena työpäivänä muurari teki hormiliitännän ympärille Siporex-harkoista koteloinnin ja kaakeloi takan loppuun.
Minut yllätti kaakeloinnin hitaus. Muurarimme viimeinen työpäivä venyi 12 tuntiseksi, kun hän vielä iltamyöhällä viimeisteli saumoja.
Nyt Aleksandra kuivuu alakerrassa. Hormiliitännän kotelo pitää vielä maalata samalla kerman sävyllä, jolla takan takana oleva tiiliseinä on maalattu. Viikon päästä pääsemme kokeilemaan lämmittämistä pienillä puumäärillä. Talveksi saamme takan käyttöön!
Lämpimin ajatuksin,
Heidi
---
lauantai, 23. elokuu 2008
Kuva arvoitus.
---
torstai, 14. elokuu 2008
Kuulumisia kesän jälkeen.
Kuulumisia kesän ja alkavan syksyn varrelta:
- Oleelliset ensin! Laumamme kasvoi brassivauvalla. Sooraba Nada liittyi joukkoomme reilu kuukausi sitten. Kavereiden kesken Nada. Neiti on jo aloittanut remontoinnin omalta osaltaan ja osoittautunut näin loistavaksi laumamme jäseneksi. Yläkerran koirien huoneen tapetti ei miellyttänyt neitiä, niinpä hän aikansa kuluksi aloitti sen poistamisen. Ja kuten kuvasta näkyy, myös kuormalavan järsiminen on aloitettu (ensimmäinen menossa edelleen, ilmeisen hidasta puuhaa)..
- Heidi puhdistaa edelleen porakonetta käyttäen alakerran hirsiseiniä. Tällä hetkellä mennään ruokahuoneessa. Työtä hidastaa miljoonat ja taas miljoonat naulat, jotka täytyy poistaa seinästä ennen harjaamista.
Porakoneessa on kiinni teräsharja.
- Kari poisti alakerran isomman sähkötaulun eteisen seinästä.
Tässä taulu oli ennen. Mutta olemme päättäneet, että kyseinen seinä puretaan. Eteinen suurenee nykyisen yläkerran eteisen suuntaan ja tältä kohdalta tulee jonain päivänä kulkemaan portaat yläkertaan.
Ehkä tästä voisi tehdä taidetta?
- Kari joutui avaamaan vielä hieman lisää keittiön kattoa, jotta kaikki vanhat putket saadaan pois, niin että uudet mahtuvat tilalle.
-Myös keittiön lattiaa piti avata lisää samasta syytä. Uusi tiskipöytä tulee vain hieman edellisen viereen, joten putkilinjoille piti saada tilaa.
Kuvassa uusille keittiönkaapeille on laitettu jo tuki- ja kiinnityslaudat. Sekä vanhan vessan ovi karmeineen on kokonaan poistettu.
- Oviaukon purkamisen yhteydessä kävi ilmi, että myös eteisen lattia on lankkulattiaa.
Kuvan alareunassa oleva harmaa alue on keittiön puoleista lankkua, päällimmäisenä kuvassa näkyy eteisen muovimatto. Tämän alla on lastulevy ja levyn alla näkyvät lankut. Näiden lankkujan kohtalo on ikävä kyllä poistaminen. Eteiseen tarvitaan lattialämmitys ja neljän koiran ja kurakenkien kanssa kaikki muu paitsi laatta olisi silkkaa typeryyttä.
- Keittiön ja olohuoneen välisestä oviaukosta poistettiin karmit. Ovihan laitetaan umpeen (jonain päivänä tässä kohden on jääkaappi). Tarkkasilmäinen huomaa kuvasta naulojen määrän, jolla (lastulevystä tehdyt!) karmit oli kiinnitetty.
- Suurin muutos tapahtui eteisessä. Menimme kaverin ja puukkosahan kanssa läpi seinästä, joka erotti alakerran eteisen yläkerran rappukäytävästä.
Näin meillä on vihdoinkin kulkuyhteys alakertaan ilman, että tarvitsee mennä ulos jokakerta kun haluaa vessaan! Eteisestä tuli tällä pienellä muutoksella todella ison oloinen. Vaikka reikä ei ole kummoinen, antaa se viitteitä siitä, että jonain päivänä eteisemmekin on mahtavan kokoinen.
Tässä tärkeimmät kuulumiset tällä erää.
-Heidi
P.S. Jos joku haluaa omenoita niin tulkaa hakemaan. Niitä on runsaasti!
---
lauantai, 26. huhtikuu 2008
Keittiön hiekkalaatikko
Betonisilpettä tuli yllättävän paljon. Kannoin sitä laatikkotolkulla pihalle samalla kun Heidi tuhosi laattaa.
Mitä sieltä alta sitten löytyi? "Loogisesti" hiekkaa! Olivat sitten valaneet vessan betonilaatan hiekan päälle, joka oli tampattu eristepurujen päälle.
Raskaasti huokaillen kaivelin hiekat pois ja alta paljastui tuskan kruunu. Se on valurautainen viemärisyherö, joka oli vuotanut ties kuinka kauan ja kupariset vesijohtoputket, joissa oli myös vuotojen merkkejä.
Purut ja hiekka olivat isolta alalta kosteita ja niiden kanssa kosketuksissa olleet puuosat selkeästi tummuneita ja osittain pehmenneitä. Mitään tällaista emme osanneet odottaa, joten tunnelma oli hetken aikaa varsin synkeä. Mitään homeita tai sieniä ei kuitenkaan löytynyt, joten kaivoimme kaiken märän pois ja jätimme rakenteet kuivumaan.
Hakkasin samalla loput viemärit kappaleiksi rautakangella, joka on huomattavasti nopeampaa kuin sahaaminen. Valitettavasti sitä ei voi tehdä ylöspäin, joten joudun vielä sahailemaan muutamia putkia alas katosta.
Kruunu on nyt heivattuna pihalle ja odottaa siirtoa kierrätykseen. Tavoitteenani on vielä saada ne viimeiset putkenpätkät alas, jotta pääsemme laittamaan uusia viemäreitä yläkertaan. Sekään ei tule olemaan yksinkertaista, koska yläkerran vessanpöntön paikka sattuu juuri kantavan palkin kohdalle. Se pitää poistaa ja rakennella korvaavat rakenteet ennen kuin pääsee uutta viemäriä vetämään.
Tilasin myös liimapuuosat poispuretun seinän kantavia rakenteita korvaamaan. Jos ne ehtisivät vappuviikonlopuksi, niin voisi yrittää väsätä niitä paikoilleen. Se olisi jotain se. Päästä rakentamaan jotain uutta purkamisen ja tuhoamisen sijaan.
-Kari
---
sunnuntai, 6. huhtikuu 2008
Putkia
Tämä pätkä oli ensimmäinen uhri poistossa. Painoa sillä on noin 25 kiloa.
Putki on puolillaan mustaa mönjää, jonka alkuperää ja koostumusta jokainen voi itse arvailla. Hieman yllättäen totesimme, että se ei juurikaan haise vaikka niin voisi luulla.
Toisesta päästään putki on vähän vähemmän tukkoisen näköinen, mutta siitä huolimatta siitä ei näkynyt läpi vaikka kuinka sihtaili valoa vasten. Ei siis ihme, että viemärit vähän tulvivat uutena vuotena.
Otan tavoitteeksi sahata yhden pätkän pois joka ilta tulevalla viikolla, niin homma etenee mukavammin. Sahaus kesti noin 30 minuuttia ja puukkosahan tärinä tuntuu käsissä vieläkin. Teriä katkesi kaksi ja kolmas tylsyi käyttökelvottomaksi. Pitää siis käydä ostamassa lisää teriä viikkoa varten. Onneksi terät eivät ole kovinkaan kalliita. Toinen viikolla tehtävä juttu on vanhan WC:n betonilaatan piikkaaminen. Lainasin töistä pientä poravasaraa mutta ei sillä tullut hommasta mitään. Kunnon tärypora se olla pitää, niin betonki nöyrtyy. Vuokraamosta sellaisen saa noin kympillä vuorokaudeksi ja siinä ajassa ehtii aiheuttaa paljon tuhoa.
-Kari
---
keskiviikko, 2. huhtikuu 2008
The Keittiö
Olemme saaneet pääosin raivattua esteet tulevan keittömme edestä. Alakerran toinen WC sai väistyä keittiön tieltä, tosin pönttö ja viemäriputki tököttävät vielä tulevassa keittiössämme. Olen kerännyt rohkeutta ja inspiraatiota 50 vuotta käytössä olleiden valurautaputkien pois purkamiseen. Ei ole vielä tarpeeksi kertynyt, joten...
Keittiömme paikka noin ruokapöydän paikalta katsottuna näyttää tältä. Oikealla seinässä näkyvä lautaruudukko merkkaa paikkaa, jossa vanha keittiö oli. Uusi keittiö alkaa noin WC-pöntön kuvassa lähempänä olevan reunan kohdalta ja kiertää U:n muotoisena peräseinää pitkin takaisin lähdes kuvassa vasemmalla olevan tulisijan viereen. Kuvassa näkyy myös vaakaan laudoitettu entinen ulko-oven paikka, joka paljastui keittiötä purkaessa. Onneksemme ko. kohta on joka tapauksessa jäämässä näkymättömiin, joten se ei aiheuta ylimääräisiä harmaita hiuksia.
Pohjapiirros keittiöstä ja tasoon avattu naamakuva samasta. Pohjapiirroksessa katkoviiva merkkaa yläkaappien aluetta. Joidenkin huomiota varmasti herättää kuvassa vasemmalla kylmäkalusteiden vieressä oleva yläkaapiton kohta. Siihen kohti laitamme seinään tapettia ja kiinnitämme talon ja keittiön tyyliin sopivia irtohyllyjä seinään. Näin saamme keittiöön vähän ilmavuutta ja yksilöllisyyttä. Valaistuksesta tulee huolehtimaan kaapiston yläreunaan asennettavat lamput, tyyliltään jotain tällaista sekä irtohyllyjen alapintaan asennettevat, piiloon jäävät LED-valaisimet. Kattoon tulee vielä jonkinlaisia valaisimia, mutta niistä ei ole vielä mitään fiksua sanottavaa.
Ruokatilasta olohuoneeseen johtava aukko on lähes purettu. Pystyssä tököttää enää kolme seinätolppaa ja niiden välissä pari lautaa nurjahdustukena. Laitamme seinän tilalle kattoon palkin, että yläkerrasta ei tulisi alakerta. Palkin lisäksi taidamme laittaa palkin päihin näkyviin jäävät pilarit ja pilareistä palkkiin vitaposket. Näyttänee valmiina osapuilleen tällaiselta.
Hirsiseiniä esiin kaivaessa on käynyt ilmi, että osaa seinistä ei ole alunperinkään tehty näkyviin jääviksi.Hirret ovat sahaamisen jäljiltä ja työn jälki yleisesti hyvin karkeaa.Emme kuitenkaan ole antanut sen masentaa, vaan olemme hioneet ja muuten työstäneet hirsiä salonkikelpoisiksi. Kovaa hommaa, mutta työn jälkeä katsoessa ehdottomasti sen arvoista. Hyvin laitettu hirsipinta on todella komeaa katsottavaa. Tätä osaa työstämme emme taida esitellä keskeneräisenä, joten kuvia siitä ei vielä näytellä. Tulkaa paikalle katsomaan, jos kiinnostaa ;-)
Mitäs muuta... ...lähiaikojen työsuunnitelma noin-about suorittamisjärjestyksessä on seuraava:
-vessan viimeisten katto- ja lattiarakenteiden purkaminen
-vanhojen putkien poisto *huokaus*
-uusien putkien asentaminen (helpommin sanottu, kuin tehty)
-sähköasennukset keittiön alueelle
-uuden sisäkaton asentaminen keittiöön ja ruokailutilaan
-näkyviin jäävien hirsiseinien fiksaaminen keittiön alueelta
-keittiön ja olohuoneen väliin jäävän seinän levyttäminen ja tasaus (tapetointi)
-lattian maalin poisto, hionta (käsihiomakoneella!) ja vahaaminen keittiön alueella
-keittiöasennus (joskus heinäkuussa)
Samaan aikaan taustalla hirsien hiomista ja yleistä pintojen valmistelua mm. olohuoneen katon maalaaminen, äsken esiteltyjen pilari-palkki-vitaposki -systeemien tekeminen ja asentaminen.
Paljon on tehtävää, joten lopetan jaaritteluni tähän ja painun hommiin. Voikaa loistavasti, arvon lukijat, ja olkaa edelleen erittäin tyytyväisiä toimivista putkistanne.
-Kari
---
torstai, 13. maaliskuu 2008
Kivoja sisustusideoita kevään kunniaksi!
Tällä hetkellä ihan suurinta huutoa on tälläinen avovessa. Se on kiva, varsinkin tällä tavalla keittiön vieressä. Meillä avovessa sijoittuu heti tiskipöydän tuntumaan. Yhden seinän kaataminen toki riittää, mutta meillä oltiin rajuja ja kaadettiin puolitoista! Ja kunhan ehditään, niin kaadetaan loputkin.
Ja koska wc:n seinä ei ole enää tiellä, pääsee kuvaamaan kaunista keittiötäkin erittäin hyvin. Pitkäänhän on ollut trendikästä repiä keittiöstä yläkaapit pois. Mekin päädyimme tälläiseen yksinkertaiseen ratkaisuun keittiön suhteen. Tosin taisimme vähän innostua ja repiä pois muutakin... Ja tuo keltainen sivu tiskipöydästä ei ole maalia vaan vuosikymmenien aikana kertynyttä rasvaa!
Huomatkaa tiskipöydän takana pilkoittava kolo, josta näkyy talon vanha sisäänkäynti.
Myös hella sai väistyä. Kuvassa siis keittiön toinen nurkka.
Ilmastointiputket on hyvä sijoittaa lattialle kuvan osoittamalla tavalla. Näin ilmastointi toimii varmasti ja jos putki menee tukkoon se on helppo avata!
Ja jos kodissasi on liian monta hellaa, voit aina sijoittaa yhden ulos omenapuun juurelle. Näin voit kesälläkin kiehauttaa teevedet kätevästi auringonoton lomassa (edellyttää liesituulettimen poistamista hellan päältä). Ehkä.
Ruokahuone kuvattuna keittiöstä päin.
Koska poistettu wc:n seinä on kaunis tilateideteos ja todella halpa sisustuselementti, se kannattaa jättää ehdottomasti keskelle ruokahuoneen lattiaa. Näin ollen sen voi sijoittaa myös takaisin paikoilleen, jos kylään tulee hieman ujomman puoleisia vieraita.
Seinäpinnasta saa elävän näköisen purkamalla levyt pois ja antamalla purujen valua pitkin lattiaa. Tätä purua on myös sitten kiva pussitella jätesäkkeihin, jos ei iltojensa ratoksi muuta tekemistä keksi. Lisäksi suosittelen tätä varsinkin kotitalouksiin, joissa on lemmikkieläimiä. Pienemmät lemmikkieläimet, kuten jyrsijät, tykkäävät kaivautua juuri tälläisiin paikkoihin ja suuremmat, kuten koirat ja kissat tykkäävät kaivaa tälläisiä ihania purukasoja. Näin ne myös auttavat meitä levittämään kaiken sen purun tasaisesti ympäri asuntoa.
Tämä kuva on olohuoneesta ruokahuoneeseen päin.
Seinään voi tehdä pieniä kivoja koloja, joista voi sitten kurkkia onko viereisessä huoneessa ketään, jos ovi sattuu olemaan kiinni (edellyttää tietysti, että on edes se ovi). Kuvassa olevan jätesäkin paikalle on tulossa takkamme (sitten joskus).
Olohuone vielä toisesta suunnasta kuvattuna.
Turhat huonekalut kannattaa jättää ostamatta. Sitä vastoin kannattaa investoida kunnon yleisvaloon. Pimeinä iltoina ei törmäile niin herkästi lattialla lojuvaan rojuun. Muistetaan nyt kuitenkin, että valo edellyttää sähköjä, joita meillä ei alakerrassamme tietenkään ole.
Sähkövirityksemme näyttävät tällä hetkellä tältä. Haluatteko että tulemme teillekin sähkötöihin?
Lisäksi ovet kannattaa ehdottomasti muovittaa umpeen, ettei niistä vain vahingossakaan kukaan kulkisi.
Sisustamisen lomassa olemme myös tehneet remonttia. Alakerran hirsiseiniä on harjattu edustavampaan kuntoon.
Kuvassa ylempi hirsi odottaa viimeistelyä ja alempi hirsi on käsittelemätön. Tätä työtä riittää ensi kesään saakka. Koska hirsiseiniä, jotka haluamme saada näkyviin on melkoisen paljon.
Kokeilimme myös haaveilun lomassa, mille tumma vaha näyttää jonain päivänä nyt niin kamalassa kunnossa olevassa lankkulattiassamme. Kova konttaaminen ja maalinpoistaminen meillä on vielä edessä, mutta pelkästään tämä kahden kämmenen kokoinen pala antoi meille toiveita siitä, että se on todellakin vaivan arvoista!
Jos kaipaatte lisää sisustusvinkkejä älkää arkailko kääntyä meidän puoleemme!
Tällä kaikki hoituu!
Näkyilemisiin!
-Heidi
---
lauantai, 16. helmikuu 2008
Launeen kirjastosta, päivää!
Kyllähän me olemme saaneet kulla, että Talo on iso, mutta että ihan niin iso!?!?
-Heidi
p.s. Remppajuttuja kuvien kera tulee kunhan ehditään...
---
maanantai, 28. tammikuu 2008
Nurkkalan tilan vahtikoirat ja kuulumisia.
-Kengitys on onnellisesti ohi. Eilen illalla Talo sai "hameen" päälleen, eli laitoimme muovit suojaamaan Talon alareunaa, ettei vesi ja lumi tee heti uudestaan tuhojaan. Nyt odotellaan, että saadaan haettua lautaa ja askarrellaan uusi ulkovuori poistettujen kohtien päälle.
-Yläkerrassa ei edelleenkään ole viemäriä, joka toimisi. Vessassa ravataan siis edelleen alhaalla. Putkimiesten aiheuttamasta kaaoksesta on valitettu ja odotellaan, että josko vaikka jotain hyvittävät laskusta. Syytä kyllä olisi...
-Erittäin mukava Herra Vakuutusyhtiön Vahinkotarkastaja kävi katsomassa tuhoja. Ja yllätys yllätys! Kaikista pahoista ennakkoaavistuksista huolimatta vakuutusyhtiö oli sitä mieltä, että kyllä korvataan. Ei kaikkea, eikä niitä oksennusrefleksejä aiheuttavia putkia, mutta kattopaneeleita ja välipohjan eristeitä nyt ainakin. Mikä on oikein oikein mukavaa :) Kyllä kannattaa siis niitä vakuutuksia maksella!
-Herra Nuohoojasetä saapui paikalle ja katsoi piippuun -alhaaltapäin! Herra Nuohoojasedän mielestä kaikki on ok. Mutta Herra Nuohoojasetä ei uskaltanut mennä katolle. Herra Nuohoojasetä väitti ensin että tikkaat eivät häntä kestä (ja kaikille jotka tuntevat allerkirjoittaneen, kerrottakoon, että Herra Nuohoojasetä oli allekirjoittaneen mittainen, mutta varmasti kevyempi...). Kun allekirjoittanut kertoi että sellainen sata kiloinen mies on niitä tikkaita kiivennyt ja hyvin kesti, niin Herra Nuohoojasetä vetosi siihen että katolla on lunta (ajatelkaa: talvella! Miten se on mahdollista?!) ja katto voi olla liukas. Sitäpaitsi Herra Nuohoojasetä väitti ettei pääse piipun luokse. Kuinkahan Herra Nuohoojasetä ajatteli nuohota meillä sitten kun se takka saadaan siihen? Pelkääkö Herra Nuohoojasetä korkeita paikkoja?
-Kurkistelimme viikonloppuna alakerran seinien sisään. Poistimme pinkopahveja olohuoneen puolelta. Löysimme yhden hirsiseinän lisää ja toinen seinä osoittautui laudasta rakennetuksi. Mikä on hienoa, koska juuri se seinä oli tarkoitus poistaa olohuoneen ja ruokahuoneen välistä. Alustavien tutkailujen mukaan pois purettava seinä ei myöskään ole kantava, joten purkaminen on helpompaa.
-Purimme keittiön kaapistoa pois alakerrasta. Ja yllätys yllätys! Hellan ja tiskipöydän takaa paljastui vanhan ulko-oven paikka! Joskus vuonna peruna Taloon on siis käyty sisään nykyisen keittiön kohdalta. On jännittävää, kun Talo näin hitaasti ja pienillä jutuilla paljastaa meille mystistä historiaansa. Odotamme siis löytävämme vastaavalta kohdalta ruokahuoneen puoleta ikkunan paikan, joka on sitten myöhemmin peitetty. Ja ihmettelijöille kerrottakoon, että Talon edessä oleva sisääntulokuisti (se joka oli vinossa, pahasti painunut ja jonka hirsimiehet meille myöskin ystävällisesti suoristivat) jossa ovat mm. portaat yläkertaa on rakennettu paljon paljon myöhemmin kuin itse Talo.
-Aloitimme myöskin keittiön ja eteisen välisen wc:n purkamisen. Sen kylmän veskin, joka on siinä heti kun tulee tuosta pääovesta alakertaan. Wc saa väistyä tulevan, suuremman, keittiön tieltä. Ja eiköhän meille kahdelle kaksi wc:tä riitä. Ei, emme olleet ihan niin tyhmiä, että olisimme jättäneet itsemme ja Talomme vessattomiksi. ;) Meillä on käytössä uusi ja lämmin (!) wc Talon toisessa päädyssä. Siellä suihkun ja saunan yhteydessä.
Wc:n seinät on purettu vasta keittiön puolelta, koska seinän sisältä löytyi melkoisen suuri sähkökaaos. Piuhoja on enemmän kuin mitä Kuvataiteilija osaa laskea ja kukaan ei oikein tiedä mitä mikäkin johto aiheuttaa. Sunnuntai meni selvitellessä tätä kaaosta. Tyyliin "lamppu pistorasiaan-sulake pois-mitä tapahtuu" ja etsien niitä sulakkeita, jotka pitää _ehdottomasti_ poistaa ennen kuin minnekään uskaltaa koskea. Mutta voin sanoa, että on tuolla sellainen kaaos odottamassa Herra Sähkömiestä, että saattaa Sähkäri huokaista kyllä kerran jos toisenkin, kun tuota tulee selvittämään. Ihmeellisiä virityksiä ovat keksineet tänne laittaa vuosien saatossa.
-Lisäksi viikonloppuna pussitettiin noin 2000 litraa purua, villaa sekä muuta epämääräistä töhnää (ette tahdo tietää... :P ) keittiön lattialta. Nyt meillä on uljas rivistö jätesäkkejä, joiden loppusijoitukseen saaminen on arvoitus. Niilossa kun ei ole sitä vetokoukkua, että voisi peräkärryllä kaatopaikalle kärrätä. Ja kun ei tuohon Niiloon sisällekään ihan kamalasti tavaraa mahdu. Sitäpaitsi mä en ole ihan varma tahdonko autooni sisään ne kakat...
Tässä kai tärkeimmät. Insinööri tekee oikeita, asiallisia merkintöjä sitten kunhan töiltään ehtii ja Kuvataiteilija ottaa kuvia alakerrasta Teidän Kaikkien iloksi, kunhan saa kameraansa uuden akun.
Sitä odotellessa, saanko esitellä, Nurkkalan tilan vahtikoirat!
Tulkaahan käymään ja varokaa räkyttäviä rakkeja!
-Heidi
---
keskiviikko, 16. tammikuu 2008
Yötyötä
Meillä on hormi. Ja hormissa on tulppa.
Tulppa on ilkeä ja tiellä, koska tähän halutaan takka. Ja koska halutaan takka niin piti soittaa palolaitokselle ja pyytää Herra Nuohoojasetä katsomaan, että onko hormi kunnossa. Herra Nuohoojasetä kuitenkin sanoi, että hormin tulee olla auki. No hormihan avatan Herra Nuohoojasetää varten. Eikun töihin siis!
Kari varusti itsensä korvatulpilla, suojalaseilla ja vasaralla, otti tikkaat ja totesi "täst se lähtee!"
Ja niin lähti! Ensin koputeltiin... sitten porattiin...
...Ja sitten taas koputeltiin.
Ja sitten taas porattiin.
Löytyi aarteita. Tulppa oli tehty muurauslaastilla, joka oli onneksi pehmeää ja helppo poistaa. Laastin alta löytyi tiiliä. Joiden kanssa sai jo poraillakin muutaman minuutin. Tiilet irtosivat kuitenkin sovinnolla. Lopuksi löytyi vielä tiilien takaa muovipussissa olevaa eristevillaa.
Moskat suoraan kassiin koska hormista tuli melkoinen määrä nokea.
Ja volaa! Meillä on reikä Herra Nuohoojasedälle.
Näin vähällä päästiin tämän kanssa. Pari tiilenpalaa lattilalla ja vähän roskaa laastista. Ei siis uutta katastrofia (välipohja ei tippunut, mikään vesiputki ei kulkenut hormissa, hormissa ei asunut ketään tai mitään muutakaan pientä ja ikävää... ;) ).
Nyt kelpaa Herra Nuohoojasedän saapua paikalle. Tervetuloa!
-Heidi
---
keskiviikko, 9. tammikuu 2008
Putkia ja kengitystä
Meillä kävi putkimiehet eilen ja toissapäivänä.
He kytkivät käyttöön alakerrassa käyttämättömänä olleen uuden WC:n
pöntön ja käsienpesualtaan. Nyt meillä on taas lämmin vessa, johon
tulee lämmintä vettä. Jesh! Samaan syssyyn saimme kiinni alakerran
kylppäriin pesukoneen tarvitsemat liitännät, joten saamme taas pestä
vaatteet koneessa. Jesh!
RööriRoope yritti samalla aukaista yläkerran putkiamme tuloksetta.Tuomio oli tyly: välipohjassa vaakasuuntaan kulkeva valurautainen viemäriputki on todennäköisesti haljennut ja täyttynyt pikkuhiljaa purulla. Nyt se on ummessa ja yläkerran viemärivesi valuu suoraan välipohjaan. Lisäksi yläkerran WC-istuimen vieressä olevan lattiakaivon pohja on haljennut. Vaatii siis hieman korjaamista.
RööriRoope yritti samalla aukaista yläkerran putkiamme tuloksetta.Tuomio oli tyly: välipohjassa vaakasuuntaan kulkeva valurautainen viemäriputki on todennäköisesti haljennut ja täyttynyt pikkuhiljaa purulla. Nyt se on ummessa ja yläkerran viemärivesi valuu suoraan välipohjaan. Lisäksi yläkerran WC-istuimen vieressä olevan lattiakaivon pohja on haljennut. Vaatii siis hieman korjaamista.
Avausyrityksien
aikana putkihemmot saivat aikaan ihan käsittämättömän sotkun, joka jäi
meidän siivottavaksi. Taidan tehdä laskusta pienen huomautuksen kunhan
se tulee. Pinkopahville roiskittu kusipaskavesi ei ole kovin kivan
näköistä.
Mitäs sitten?
Kari ottaa viikonloppuna hengityssuojaimen, kaverin, kirveen ja vasaran ja viettää rattoisan 5-8 tuntisen päivän repien kattoa alas ja lapioiden purua jätesäkkeihin. Maltan tuskin odottaa... ...moni ei usko sitä pölyn määrää, joka tuollaisesta kohta satavuotiaasta eristepurusta tulee. Sitä purua on jokapaikka täynnä ja työtilassa oleskeleminen ilman hengityssuojaimia on mahdotonta.
Hirsimiehellä on takanaan kaksi työpäivää. Sisäpihan puolelta on otettu auki yhden korvattavan hirren verran ja laitettu tilalle runkoa uudesta puutavarasta. Seinän sisästä löytyneet oljet ja muut eristeet ovat aivan kuivia ja huippukunnossa, joten mitään homeyllätyksiä ei ole tiedossa sieltäkään. Jesh. Yksi ylläri tosin löytyi: kuolemankellon toukka. Kuolemankello on jumeihin kuuluva kuoriainen, joka nautiskelee puuta sekä toukkana että aikuisena. Linkin takaa lisätietoa sitä haluaville. Hirsimies tunnisti heti tuholaisen ja leikkeli kaikki saastuneet osat pois, että saamme pitää talomme tikittämättömänä.
Kari ottaa viikonloppuna hengityssuojaimen, kaverin, kirveen ja vasaran ja viettää rattoisan 5-8 tuntisen päivän repien kattoa alas ja lapioiden purua jätesäkkeihin. Maltan tuskin odottaa... ...moni ei usko sitä pölyn määrää, joka tuollaisesta kohta satavuotiaasta eristepurusta tulee. Sitä purua on jokapaikka täynnä ja työtilassa oleskeleminen ilman hengityssuojaimia on mahdotonta.
Hirsimiehellä on takanaan kaksi työpäivää. Sisäpihan puolelta on otettu auki yhden korvattavan hirren verran ja laitettu tilalle runkoa uudesta puutavarasta. Seinän sisästä löytyneet oljet ja muut eristeet ovat aivan kuivia ja huippukunnossa, joten mitään homeyllätyksiä ei ole tiedossa sieltäkään. Jesh. Yksi ylläri tosin löytyi: kuolemankellon toukka. Kuolemankello on jumeihin kuuluva kuoriainen, joka nautiskelee puuta sekä toukkana että aikuisena. Linkin takaa lisätietoa sitä haluaville. Hirsimies tunnisti heti tuholaisen ja leikkeli kaikki saastuneet osat pois, että saamme pitää talomme tikittämättömänä.
Kuvassa hirttä poistettu sisäpihan puolelta osittain ja tilalle laitettu runkoa painekyllästetystä puusta. Alajuoksun ja sokkelin välissä on paksu bitumikermi estämässä kosteuden nousun rakenteisiin.
Yksityiskohta kengitetystä nurkasta.
Tämän hetken tilanne on se, että kaksi sivua talosta on valmiina. Lämpöeristeet (Vital -puukuitueristettä) on laitettu rungon väleihin ja suojattu uudella tervapaperilla. Kengitykseen pitäisi mennä vielä yksi päivä ja sen jälkeen hirsimies oikaisee sisääntuloverannan painuneen rungon.
Loppuviikolla pitäisi tulla myös sähkömies laittamaan yksi valaisimen paikka alakertaan, laittamaan pistorasia alakerran eteiseen auton lämppäriä varten ja kytkemään kellariin menevä uusittu sähköjohto.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy kengityksen väliraportti.
-Kari
---
lauantai, 5. tammikuu 2008
Lämpöä pakkasen keskelle.
Löimme viimeinkin kaupat lukkoon meitä pitkään mietityttäneestä asiasta: takasta! Löysimme tarpeeksi suuren ja kauniin takan, joka sopii alakertaan ja Talon tunnelmaan.
Meillä oli muutamia kriteereitä joilla tulisijaa lähdettiin etsimään. Ensimmäinen (kuvataiteilijan asettama vaatimus) oli, että kaakeliuuni on sijalla yksi, kaikkea muuta katsotaan vasta sitten jos sopivaa kaakeliuunia ei muka todellakaan mistään löydy. Toinen vaatimus (insinöörin toimesta asetettu) oli tulisijan koko. Lämmitettävää pinta-alaa on kuitenkin melkoisesti ja takkoja alakertaan tulee vain yksi, joten sen täytyy pystyä yksin huolehtimaan koko alasta.
Ja kun etsimään lähtee niin kaikkeahan sitä sitten tuleekin vastaan. Selasimme ja pengoimme vaikka kuinka monen valmistajan luettelot ja kuvastot. Sopivan löytyminen vain tuntui olevan kiven alla. Mietimme jo, että jos sitten soveltaisi jotain itse. Etsisi vain muurarin ja osataanhan sitä nyt yhdet kaakelit laittaa ja... ja muuta yhtä järjetöntä. Kunnes sitten eksyimme pienille sivukujille vahingossa (joskus rautakauppaan pääseminen voi olla yllättävän vaikeaa!) ja päädyimme uuneja ja takkoja myyvään pieneen liikkeseen. Siellä se kaunotar seisoi, perimmäisessä nurkassa, karkkikipon vieressä. Sokerihiiri löysi tottakai tiensä karkkikipolle ja iski silmänsä suureen takkaan. Pientä kuiskuttelua insinöörin korvaan kaunokaisen suuresta koosta ja kaupat oli tehty!
Aleksandramme on Warma-uunien mallistosta (www.warmauunit.com). Se painaa kokonaiset 2150 kiloa ja on yli kaksi metriä korkea. Lämmitysalaksi valmistaja lupaa 100-180 neliötä joten massan pitäisi riittää pitämään alakertamme lämpimänä. Meille Aleksandra saapuu luonnonvalkoisena (ei noin kova valkoinen kuin kuvassa jonka varastin valmistajan sivuilta) ja käsin maalatuilla koristekaakeleilla koristeltuna. Lisäksi takkaamme tulevat nuo kuvassakin näkyvat koristekaakelit (kaaret yms). Takka kaunokaisemme on sovittu saapuvaksi keväällä. Suunnilleen kuvataiteilijan syntymäpäivän tienoilla (insinööri voi sitten sanoa, että ei tarvitse lahjaa ostaa kun saithan sä takan! ;) ).
Lämpimin ajatuksin,
Heidi
---
keskiviikko, 2. tammikuu 2008
Ongelmia.
Pesukoneemme sijaitsevat yläkerrassa olevassa pesuhuoneessa, joka ei meillä ole pesuhuonekäytössä. Pistimme viime viikolla tiskikoneen ja astianpesukoneen päälle samanaikaisesti (ne purkavat jätevetensä samaan lattiakaivoon) ja odottelimme uunimuuraria tulevaksi katsomaan ajattelemaamme uunin paikkaa.
Näin koneet olivat "pesulassa" tapahtumien alkaessa. Koneiden purkuputki on käännetty syrjään koneiden sammuttamisen jälkeen, joten siitä ei ole kyse. Jostain syystä lattiakaivosta oli päässyt vettä talon rakenteisiin. Rakenteisiin päässyt vesi tuli painovoimalakien mukaisesti alas ja tämä tapahtui pesulan alla olevasta keittiön katosta.
Kyllä, se on pissa- ja kakkavettä (joskus)kauniissa kattopaneleissamme.
Alakerran paniikkikuivauksen jälkeen otin lattiakaivon auki ja tarkastelin sen rakennetta. Huomasin, että kaivoa ei nähtävästi ole asennettu oikein. Lattiakaivo koostuu kahdesta osasta, pohjasta ja kororenkaasta. Korokerenkaan tehtävä on mahdollistaa kaivon korkeussäätö. Kaivon pohjan ja korokerenkaan välissä on tyypillisesti tiiviste ja sen lisäksi ne liimataan kiinni toisiinsa käyttäen tarkoitukseen sopivaa tuotetta (esim. Sikaflex T-2). Tiiviste tulee näkymättömiin kaivon osien väliin ja liimaa tulee sen molemmin puolin. Meidän kaivomme näytti kuitenkin tältä.
Eli tiiviste oli tursunut kaivonpohjan ja korokerenkaan välistä pois osittain ja roikkui poissa siitä välistä, jota sen pitäisi tiivistää! Tämä virhe on mahdollistanut sen, että viemärikaivossa pyörinyt vesi on päässyt nousemaan kaivosta ulos ja päässyt rakenteisiin. Lisäksi vaikuttaa siltä, että korokerengasta ei ole liimattu lainkaan.
Luulimme ongelman olevan ratkaistu ja tein tarvittavat toimenpiteet. Survoin tiivisteen sille kuuluvaan paikkaan ja liimasin kaivon osat toisiinsa parhaalla tarkoitukseen sopivalla aineella. Korjattu kaivo näyttää tältä.
Myöhemmin vessaa vetäessäni huomasin, että pönttö tyhjenee oudon hitaasti. Samaan aikaan pöntön vieressä oleva lattiakaivo (eri kaivo kuin pesukoneiden luona) pulputti kovaäänisesti ja veden pinta kaivossa kohosi silminnähden. Pahaa aavistaen menimme alakertaan ja pahin oli toteutunut! Lähes puolet alakerran katosta pisaroi viemärivettä. Levitimme paperia lattialle ja odottelimme sateen laantumista. Vaurioiden laajuuden selville saamiseksi jouduin avaamaan kattoa laajalta alalta. Tässä kuva työn alkuvaiheesta.
Kuvassa näkyy hyvin purueristeet, alakerran seinän lautarakennetta sekä järeä yläkertaa kannattava palkki kuvan alanurkassa. Seuraavassa kuvassa katto nykyisessä kunnossaan. Kaunista, eikö?
Tässä kuvassa katon sisässä kulkevia viemäröintejä. Huomaa eri-ikäiset putkistot. Mustat putket ovat valurautaa ja pahimmillaan sisältä niin paksun saastakertymän peitossa, että ovat käytännössä kuroutuneet umpeen. Työkaverini pojan talossa oli ollut 5 cm sisähalkaisijalla valurautaviemäreitä ja niitä purettaessa oli huomattu, että putken keskellä oli ollut vain noin 3 milliä halkaisijaltaa oleva kanava veden virtaukselle, muu oli paakkuuntunut umpeen.
Mitä nyt?
Teimme välittömästi vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ja odotamme vahinkotarkastajan käyntiä.
Putket oli tarkoitettu vaihdettaviksi joka tapauksessa johtuen jo pelkästään siitä, että WC pöntön paikka yläkerrassa muuttuu ja pesulana toimineet pesutilat puretaan kokonaisuudessaan pois. Joudumme siis vain kiihdyttämään aikatauluamme tämän remontin osan suhteen, muuten hommat sujuvat normaalisti. Mitä nyt joudumme käymään vessassa alakerrassa ja yläkerrassa voi käyttää vettä vain hyvin rajoitetusti. Meillä on sanko yläkerran keittiön viemärin tilalla ja sitä ei huvita kovin montaa kertaa päivässä tyhjennellä.
Palaan asialle viimeistään vakuutustarkastajan ja putkimiehen käynnin jälkeen.
Nauttikaa toimivista putkistanne!
-Kari
---
tiistai, 1. tammikuu 2008
Onnea Uudelle Vuodelle!
Hauskaa ja onnellista uutta vuotta 2008!
Toivottaa Nurkkalan väki.
p.s. Kiitos kaikille osallistujille oikein hauskoista tupereista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti